Portugalin top 10 - osa 2

Edellisessä postauksessa kerroin Portugalin reissumme ensimmäisestä viikosta, joka vierähti Portossa. Tässä postauksessa matkamme jatkuu rannikkoa alaspäin Aveiroon ja Lissaboniin! :) Huikeita maisemia, kokemuksia ja ruokia - taas kerran!


6. Sintra 

Sintra on Lissabonin kupeessa sijaitseva pieni kaupunki, joka on nykyään myös historiallinen suojelukohde. Sintrasta löytyy yllin kyllin palatseja ja nähtävyyksiä, joissa käydä vierailemassa. Itse teimme sinne kuitenkin Lissabonista vain päivän reissun, emmekä valitettavasti ehtineet lainkaan nähdä historiallisempia näkemyksiä. Sen sijaan suunnistimme Ursa nimiselle rannalle, joka kuulemamme mukaan oli kaunein ranta ikinä. Pääseminen sinne ei ollut yksinkertaista. Käveltävä matka ei sinällään ole hirvittävän pitkä, mutta rannalle päästäkseen on kiivettävä vuorenrinnettä alas pientä ja jokseenkin vaikeakulkuista polkua. Lievästi korkeanpaikankammoisena sykkeeni nousi useamman kerran, kun polku kulki turhan lähellä reunamaa. Vaikeakulkuisen reitin ansiosta ranta on kuitenkin todella rauhallinen ja viihtyisä. Vain harvat turistit löytävät sinne, ja rannalla oleilevat pääasiassa nuoret aikuiset. Ranta oli kuitenkin ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen, ja aivan uskomattoman kaunis!

Tunnustan - tankoikävä vei musta voiton, ja saatoin hyödyntää tilaisuuteni yöllä tyhjässä junavaunussa Sintrasta lähtiessämme..:D

7. Labirinto

Labirinto on Lissabonissa sijaitseva horror house. Bongasin tämän nähtävyyden ensin itse, mutta sen jälkeen kun olimme käyneet paikan nettisivuilla ja lukeneet listan kaikista asioista, jotka olivat este osallistumiselle (alle 18 vuoden ikä, sydänoireet, ahtaanpaikankammo ym.) aloin jo vakavasti kyseenalaistaa ajatukseni. Ja kun lipunmyyjätyttö oli esitellyt meille heidän valtavan "wall of shame":nsa (jonka olimme ensin kuvitelleet koostuvan reitin läpäisseiden nimistä, mutta kyseessä olivatkin ihmiset, jotka olivat joutuneet lopettamaan reitin kesken) olin valmis juoksemaan karkuun. Kyse on siis noin 20 minuutin kauhukierroksesta, jossa näyttelijät kuljettavat onnetonta tulijaa pitkin kauhutarinaa, joka sisältää yllinkyllin pelottavia kosketuksia ja muuta kamalaa. Esitettävä tarina vaihtelee, mutta me päädyimme seikkailemaan pienen tytön painajaiseen. Taisin kirkua jo ensimmäisessä huoneessa kaikki kumoon, mutta voin erittäin ylpeänä kertoa selvinneeni kuitenkin reitin hengissä loppuun saakka! :)


8. Ocearium

Ocearium on kiva nähtävyys kenelle tahansa, ja oiva kohde myös lapsiperheille :)

9. Lissabonin puistot

Lissabonista löytyy aivan ihania ja todella suuria puistoja, joista kannattaa ehdottomasti ottaa ilo irti siellä ollessa. Itse vietimme yhden illan viinipullon kanssa Estrela puistossa. Siellä tepasteli myös valtavan söpö pikku tipuperhe! Itselleni tapahtui pieni vahinko punaviinin kanssa, mutta poikaystäväni pelasti mut onneksi ritarillisesti tarjoamalla paitansa lainaan :)

Punaviinionnettomuuden jälkeen (p.s. on mulla sortsit alla jos joku miettii :D)

10. Aveiro

Aveiro on viehättävä pieni kaupunki, jonka keskusta kulkee kahdella puolen kaupungin läpi virtaavaa kanaalia. Kanaalia pitkin pääsee kulkemaan myös veneillä, mutta venekyytejä käyttävät lähinnä vain turistit. Kaupunki oli tunnelmallinen, ja tuntui ihanan pieneltä ja väljältä Porton viikkomme jälkeen. Pienestä koostaan huolimatta sieltä löytyi suurehko, taivasalla oleva oskoskeskus, sekä yllin kyllin ravintoloita ja illanviettopaikkoja. Katukuva koostui kauniista vanhanaikaisista rakennuksista, ja keskustan rumempia rakennuksia oli peitetty maalatuilla kankailla, jotka esittivät kauniita talojen julkisivuja.

Ostoskeskus

Ruma julkisivu, joka peitetty maalatulla kauniimmalla julkisivulla :)

Ihana reissu ja ihania paikkoja! Portugali on ehdottomasti näkemisen arvoinen maa, jossa riittää yllin kyllin nähtävää vielä tulevillekin reissuille :)

Portugalin top 10 - osa 1

Nyt on lomat lusittu ja paluu arkeen koittanut. Kahdessa viikossa ehdimme nähdä Portoa, Aveiroa ja Lissabonia, ja tässä postauksessa haluankin jakaa vinkkejä muille Portugaliin suunnistaville, sekä totta kai jakaa lomakuvia, joita tuli otettua ahkerasti! Ihan huikea reissu takana, mutta kyllä oma sänkykin tuntuu taas hyvältä :) Koska nähtävää ja koettavaa oli paljon, päätin jakaa reissupostauksen kahteen osaan. Tässä osassa kerron reissumme alkupuoliskosta eli Porton tunnelmista.

Mitä Portossa käydessä siis mielestäni pitää kokea?

Hotellin kattouima-altaalla Portossa

1. Ravintolat

Hyviä ravintoloita metsästäessä kannattaa ehdottomasti vältellä pahinta turistikeskittymää Dom Luisin sillan kupeessa. Itse suunnistimme lähinnä TripAdvisorin avulla, ja löysimme aivan huikeita ruokapaikkoja hieman syrjemmästä. Luonnollisesti kannattaa ottaa ilo irti merenelävätarjonnasta ja halvoista viineistä!

Henkilökohtaiset suosikkini olivat Papa Vino's -ravintola ja Franganito. Papa Vino'sissa tilasimme "kahden hengen" risottoa muistuttavan mereneläväannoksen, joka sisälsi muun muassa jättikatkarapuja. Ruokaa tuli kattilallinen, ja annos olisi ollut passelimpi viidelle kuin kahdelle hengelle. Ruoka oli huikean hyvää, maisemat yläkerrasta upeat, paikka todella tunnelmallinen ja omistaja valtavan ystävällinen. Franganitossa voin taas liioittelematta sanoa syöneeni elämäni parhaan pihvin. Ravintola oli ihanan pieni ja tunnelmallinen ja ravintolan omistaja todella ystävällinen - saimme jälkiruuan kyljessä ilmaiseksi portviiniä, ja hän muisti tilaamamme viinin vielä monta päivää myöhemmin, kun menimme uudestaan syömään.

2. Francesinha

Francesinha on todennäköisesti vastenmielisin asia, jota olet ikinä pistänyt suuhusi. Se kuuluu kuitenkin asioihin, jotka on koettava, jos Portugaliin matkustaa. Kyseessähän on siis leipä, jonka väliin on tungettu kaikkea mahdollista lihaa, joka on kuorrutettu juustolla, ja lisäksi koko hirvitys uiskentelee olutkastikkeessa.

Vaikea uskoa, että moinen ruoka on saavuttanut suosion, kun se selvästikin on syntynyt krapula-aamuna jonkin poikamiesboksin syövereissä jääkaapiin ainoista aineksista. Yök.

3. Viinitilakierros

Portosta käsin järjestetään päivän kestäviä viinitilakierroksia. Sellaiselle kannattaa ehdottomasti suunnistaa, mikäli on lainkaan viinin ystävä. Täytyyhän portviinejä käydä maistelemassa, jos kerran Portossa on. Viinien maistelun lisäksi pääset kurkistamaan viinikellareihin, kuulemaan valmistusprosessista ja näkemään huikaisevan kauniita maisemia.

4. Serralves museo

Kannattaa huomioida, että moniin museoihin on ilmainen sisäänpääsy sunnuntaisin aamupäivällä. Serralvesissa oli mielenkiintoinen näyttely, ja museon yhteydessä on todella suuri ja kaunis puisto. Mukaan voikin napata vaikka kirjan, ja iltapäivä hujahtaa mukavasti lammen reunalla lukien. Lasten iloksi sieltä löytyi myös valtava aitaus, jossa tepasteli sulassa sovussa lampaita, hevosia, aaseja ja härkiä.

5. Dom Luisin silta ja Douro-joki

Dom Luisin silta on Porton tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kieltämättä näkemisen arvoinen. Douro-joen vartta kannattaa myös ehdottomasti kävellä; sitä kehystävät viehättävät vanhat rakennukset, ja näkymät joen rannalla ovat todella kauniit.

Portugalissa riehuneiden metsäpalojen savu kantautui jokea pitkin Portoon saakka

Seuraavaksi suunta jatkui Aveiroon ja sieltä Lissaboniin! Sieltä tunnelmia luvassa seuraavassa postauksessa :)

Tankotanssi: oodi naiskeholle ja sen voimalle

Ihan ensimmäiseksi on sanottava, että totta kai myös miehet voivat tankotanssia. Ja ihan huikeasti voivatkin. Tänään haluan kuitenkin puhua tankotanssista ja naiskehosta nimenomaan naisena.

Tankotanssi on voimaannuttavaa. Missä tahansa tankotanssijoiden kertomuksia kuulee - instagrammissa, blogeissa, foorumeilla - niistä välittyvät onnistumisen kokemukset, itsevarmuus ja ylpeys. Ylpeys uusista opituista liikkeistä, ylpeys siitä, että oma keho pystyy välittämään yhtäaikaa taidetta, kauneutta ja voimaa. On vaikea keksiä toista lajia, joka välittäisi naisellisuutta ja voimaa siinä määrin kuin tankotanssi.

Instagram on oivallinen paikka ihailla näitä taidonnäytteitä, ja siellä on myös helppo havaita tankotanssijoiden yhteisöllisyys. Ihmiset jakavat ihastustaan tankosiskojensa kyvyistä ja neuvovat toisiaan, kertoen samalla niin onnistumisen kokemuksistaan kuin myös niistä turhautumisen hetkistä. Instagrammin videot toimivatkin itselleni, kuten monelle muullekin, oivallisena inspiraation lähteenä. Katsellessani ihmisten taidonnäytteitä en voi kuin ihailla tankomimmien voimaa ja liikkeiden kauneutta, ja omat tavoitteeni pysyvät kirkkaina mielessäni.

Itse olen tankotanssinut nyt seitsemän kuukautta. Se ei ole pitkä aika, ja olen lajin kanssa vasta aloittelijan kengissä. Onkin oikeastaan aika hämmentävää, miten suuria muutoksia nopeassa ajassa voi tapahtua. Voin täysin liioittelematta sanoa, että näen ja koen kehoni näiden kuukausien jälkeen täysin toisin silmin kuin ennen tankoilun aloittamista.

Sanoisin olevani hyvin keskiverto tyttö sen suhteen, millainen suhteeni ruokaan ja omaan kehooni on ollut. En ole koskaan kärsinyt syömishäiriöstä. Siitä huolimatta olen puristellut peilin edessä vatsaani miettien, miten paljon siitä pitäisi lähteä rasvaa, jotta näyttäisin hyvälle. Istuessani uima-altaan reunalla olen kauhistellut sitä, miten reiteni "leviävät" reunaa vasten painuessaan. Vähintään pari kertaa vuodessa olen todennut olevani aivan liian iso, ja aloittanut pussikeitoilla elämisen - luonnollisesti projekti on romahtanut parin viikon kuluessa, kun nälkä ei enää pysy kurissa. Surullista on, että siinä ei ole mitään poikkeuksellista. Valtaosalle tytöistä tämä on tuttua (huippua, jos sulle ei ole).

Enää en kuitenkaan tunnista tästä kuvauksesta itseäni. Pariin vuoteen en ole kokenut minkäänlaista tarvetta kikkailla ruuan kanssa. Siihen, mikä on muuttunut, en osaa antaa suoraa vastausta. Ehkä olen vain tullut sinuiksi aikuisen kehoni kanssa. Sen lisäksi mun on annettava huimat propsit poikaystävälleni. Jos joku jaksaa kertoa joka päivä, miten kauniilta sä näytät (vaikka peilistä kurkkaisi millainen aamupeikko), se alkaa jossain vaiheessa upota suhun. Sä alat uskoa sen. Ja sitten äkkiä niille pussikeittokuureille ei olekaan enää tarvetta, koska hei, ei kai se haittaa, vaikka masussa olisikin vähän pehmeää?

Iso vaikuttava tekijä on ollut myös liikunta. Jo se, että juoksin aktiivisesti, toi tunteen siitä, että mulla on voimakas ja terve keho. Ja kun arvostukseni kehoni psytyvyyttä kohtaan parani, vaatimukset siitä, että sen pitäisi ulkoisesti mätsätä jonkinlaiseen ihanteeseen, alkoivat hiljalleen pienetä.

Vaikka muutos on siis tapahtunut myös pikkuhiljaa, on tankotanssi silti muuttanut kehonkuvaani järisyttävissä määrin.

Tankoillessa käytetään pieniä vaatteita. Ja kun sanon pieniä, tarkoitan hyvin pieniä. Se on yksinkertaisesti välttämätöntä, jotta tangolla saa pidon, eikä vain kieri sieltä somasti alas. Kun menin ensimmäistä kertaa tunnille, muistan, miten epämukavaksi tunsin oloni yrittäessäni epätoivoisesti kiskoa HM:ltä tuntia varten hankkimieni minisortsien lahkeita alaspäin. Nyt olen jo joutunut hankkimaan uudet sortsit, kun totesin joutuvani jatkuvasti käärimään lahkeita ylöspäin (vaikka ulkopuolisen silmin ne eivät varmasti näytä siltä, että niissä olisi mitään mitä kääriä). Olen myös aina karsastanut kaikenlaisia napapaitoja, koska en ole ollut mitenkään innoissani vatsani paljastamisesta. Tankoillessa on kuitenkin pakko käyttää vain pientä urheilutoppia, koska jos kyljessä ei ole ihoa esillä, invertointi muuttuu kummasti hankalammaksi.

Ehkä kokemassani muutoksessa onkin osittain kyse siitä, että olen tottunut nyt paljastamaan kehoni muille. Oloni on nykyään itsevarma, vaikka käyttäisin niin pieniä vaatteita, että jokainen kehon "virhe" on varmasti avoimesti esillä. Olen tajunnut, ettei kukaan tyttö tunnilla katsele, että "kylläpäs tuolla mimmillä vatsa painuu rumasti makkaroille tankoa vasten", vaan ihmiset ovat vaikuttuneita ja ihastuneita toistensa ja itsensä suorituksista tangolla. Vaikka keho on hyvin paljaana, ei kehon ulkonäöllä ole mitään merkitystä, vaan ainoastaan sillä, mitä keho pystyy tekemään.

Ja mitä enemmän kehoni pystyy tekemään, sitä enemmän mä sitä arvostan. Sitä voimakkaammaksi ja itsevarmemmaksi tunnen itseni. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, että muutos olisi tapahtunut puhtaasti pelkästään pääni sisällä. Sillä samalla, kun mun kehonkuva on muuttunut, myös mun keho on muuttunut, ihan konkreettisesti. Keväällä järkytyin aidosti huomatessani, että olen saanut näkyviä lihaksia - minä, jolla niitä ei tosiaankaan koskaan ole ollut, paitsi ehkä juoksun ansiosta jaloissa. Mähän olin vain pitänyt hauskaa tangolla? En ollut missään vaiheessa edes tajunnut ajatella, miten paljon lihakseni ovat vahvistuneet, saati, että muutos voisi oikeasti näkyä ulkoisesti. Se ei ollut missään vaiheessa ollut päämääräni, eikä oikeastaan mitään, mille olisin uhrannut sen kummemmin ajatuksia. En ollut ehtinyt ajatella muuta kuin sitä, mikä seuraava tavoitteeni tangolla olisi.

Tärkein muutos ehkä onkin, että en ole erityisen kiinnostunut siitä, mitä keholleni tapahtuu ulkoisesti. Paljon tärkeämmältä tuntuu jokainen aikaisempaa raskaampi liike, jonka saavutan tangolla. Se, että tunnen kehoni voimistuvan. Että saan valtavia onnistumisen kokemuksia pystyessäni liikkeisiin, joista olen pari kuukautta aikaisemmin vain haaveillut. Ja mun mielestä se onkin tankotanssin ydin, ja se tärkein syy, minkä takia lajia kokeilleet naiset eivät voi olla rakastamatta tankotanssia. Se, että oma keho pystyy tuottamaan jotain kaunista ja voimakasta, on aidosti tavoittelemisen arvoista.

Pari postausta sitten laitoin videon yhden aivan ensimmäisistä olkanousuistani. Alla oleva video on otettu noin kuukausi sitten. Kuten tästä näkyy, välissä on ehditty mennä taas monta askelta eteenpäin :) Vaikea kertoa, miten riemuissani olin, kun huomasin pystyväni tähän!

Enkä nyt väitä, etten koskaan enää puristelisi pientä pehmyttä kerrosta vatsani päällä. Kyllä mä puristelen. Mutta nykyään teen sen armollisemmin. Ja sitten mietin, minkä uuden huikean liikkeen edellisellä tanssitunnilla onnistuinkaan tekemään, ja että oikeastaan mulle on aika samantekevää, jos mun vatsassa on pikkuisen pehmeää.

Mä haluankin toivottaa teille kaikille armollista vatsanne puristelua (mikäli sellaista mun tavoin harrastatte)! Ja jos koette, ettette vielä pysty armollisuuteen, suosittelen etsimään lähimmän tankotanssitunnin! ;)

Kun treeni pelottaa

Salilla kävijät tai juoksijat tuskin törmäävät kovin usein tilanteisiin, joissa suorituksen tekeminen todella herättäisi kauhun tai paniikin sekaisia tunteita. Etukäteen saattaa ehkä hirvittää ajatus suorituksen raskaudesta, mutta harvemmin se nyt suorastaan pelottaa. Tankkotanssi, kuten varmasti mikä hyvänsä akrobatialaji, on kuitenkin asia erikseen.

Voin sanoa suoraan ja asiaa sen kummemmin häpeilemättä, että kyllä mua välillä pelottaa. Oikeastaan aika useinkin.

Muistan vielä hyvin elävästi ensimmäisen inverttini. Ensin tuli yllätys siitä, että olin todella päässyt tangolle pää alaspäin. Heti perään tuli kauhu siitä, että todella olin tangolla pääalaspäin. Varovasti liuttelin itseni alas sydämen jyskyttäessä tuhatta ja sataa. Alas päästyäni olinkin jo ehtinyt unohtaa sen hetkellisen paniikin, jota yläilmoissa olin tuntenut, ja kaiken tilan vei riemu siitä, että olin onnistunut. Tein saman heti uudestaan. Ja uudestaan. Muutaman kerran jälkeen ei enää pelottanut.

Vaikka tästä kokemuksesta on jo viisi kuukautta, ja tangolla pääalaspäin roikkumisessa ei ole enää mitään erityisen hätkähdyttävää, tulee vastaan edelleen usein tilanteita, jotka ihan aidosti pelottavat. Viimeksi pari viikkoa sitten huusin pääni sisällä "en tee en tee en tee!" opettajan näyttäessä tunnin sarjaamme. En mä sitten tunnilla kovin pitkälle sen kanssa päässytkään, kun olin aivan vakuuttunut, että jos irrotan jalkani opettajan näyttämällä tavalla, putoan varmaan kuolemaani.

Seuraavalla viikolla yritin samaa sarjaa itseksiäni kotona ja ohhoh, eihän se ollutkaan kovin vaikeaa. Joskus (mun tapauksessa aika usein) aivot vain haraavat vastaan, vaikka kropalla olisi homma jo ihan täysin hanskassa. Alla olevalla videolla teen ensimmäistä kertaa yhden näistä alkuun kauhua herättäneistä liikkeistä :).

Toisinaan pelkoa aiheuttavat kuitenkin muutkin asiat kuin uudet liikkeet. Uskallanko irrottaa jalat, kun kädet tuntuvat aivan nihkeiltä? Lipsahtaako otteeni? Jos joskus putoan, nousenko enää koskaan tangolle? Uskallanko treenata yksin kotona?

Tietenkin näissä tangolla tapahtuvissa päätöksissä kannattaa käyttää harkintaa. Jos kädet ovat liukkaat, voimat vähissä ja liike raskas, on todennäköisesti turvallisempaa ja järkevämpää jättää sen harjoittelu seuraaviin treeneihin. Sen sijaan pyrin siihen, etten hirveästi murehtisi putoamisen mahdollisuutta silloin kun se ei ole konkreettisesti läsnä. Yksin kotona treenaaminen mietitytti erityisesti silloin, kun olin hankkimassa tankoa. Kotona treenaan kuitenkin pääasiassa liikkeitä, jotka ovat jo tunneilta tuttuja, ja mulla on myös puhelin aina lähellä, ellei poikaystäväni ole kotona. Tehdessäni liikkeitä, jotka tuntuvat vielä epävarmoilta, pidän lattialla myös patjaa. Riskien minimointi on totta kai aina järkevää, ja turvapatja auttaa myös yrittämään pelottavaltakin tuntuvia liikkeitä.

Tällaisten yleisluontoisten pelkojen lisäksi löytyy jokaiselta tankoilua harrastavalta varmasti omat mukavuus- ja epämukavuusalueensa. Itselleni on täysin ok roikkua ilman käsiä pää alaspäin vaikka miten korkealta lievästä korkeanpaikankammosta huolimatta :D Luulen syyksi ainakin osittain sen, että korkealla ollessa luotan jo siihen, että jos otteeni lipsahtaisikin, ehtisin napata jollain ruumiinosallani uuden otteen ennen kuin lattia tulisi vastaan. Sen sijaan kauhun tunteita aiheuttaa se, kun lattia tulee mukaan kuvioihin. Onhan se aika älytöntä, että mua pelottaa ihan lattianrajassa, mutta niin vain pelottaa. Jostain syystä pelkästään käsien lattialle laittaminen tangolta roikkuessa on olevinaan ihan kamalaa, vaikken muuten pitäisi käsillä mistään kiinni. Mä olen yrittänyt miettiä jotain järjellistä syytä tälle lattiaongelmalleni, ja luulen ehkä keksineeni sen: jos tasapainon menettää lattianrajassa, sä oikeasti olet siellä rähmälläsi, etkä ehdi mitenkään estää sitä. Lattiapelkoni onkin nyt työn alla, ja yritän panostaa erityisesti käsillä seisomisen varassa tehtäviin liikkeisiin.

Mun mielestä yksi parhaita asioita tankotanssissa onkin jatkuva itsensä ylittäminen. Liikkeet, jotka tällä hetkellä saavat sydämeen jyskyttämään kurkussani, ovat parin kuukauden kuluessa helppoja, eivätkä aiheuta enää sen suurempia tunnekuohuja.

Mitä mä nyt haluaisin teille siis sanoa? Älkää antako pelon estää teitä tekemästä asioita. Kokeilkaa uusia lajeja, vaikka ne ajatuksen tasolla vähän hirvittäisivätkin. Ei ole parempaa tunnetta kuin se, että keho pystyykin johonkin, mihin ei ikinä olisi uskonut sen pystyvän :). Kaverini totesi tällä viikolla, että "olisi kivaa hurahtaa johonkin samalla tavalla", ja siihen mä haluankin kannustaa jokaista. Etsikää omaa lajianne, kunnes hurahdatte! On paljon motivoivampaa treenata, jos treeneihin lähtiessä on innoissaan, eikä suussa maistu pakottamisen maku :).

Spinnaavan tangon haasteet

Tankotanssimiseen tarkoitettuja tankoja on kahdenlaisia: spinnaavia ja staattisia. Staattiset tangot pysyvät paikallaan, kun taas spinnaavat pyörivät. Monet staattiset tangot saa helposti parin ruuvin löystyttämisellä muutettua staattisista pyöriviksi - näin toimii myös oma X-poleni.

Nyt olen ollut viikon verran onnellinen oman tangon omistaja. Tangon omistaminen jo sinällään tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Pystyn harjoittelemaan nimenomaan asioita, jotka ovat itselleni vaikeita - kesäaikaan kun tuntitarjonta on hyvin vähäistä, ja jos tunneille haluan päästä, joudun usein ottamaan tunteja, jotka alkavat olla jo liiankin helppoja.

Suurin ihastukseni on kuitenkin se, että pääsen harjoittelemaan pyörivällä tangolla. Varsinaisia spinnaustunteja kun on tarjolla harvakseen, joten harjoitteluni on painottunut lähinnä staattisella tangolla temppuiluun ja pyörintään.

Alkuun kuvittelin, etten pääse juurikaan hyödyntämään tankoni pyörimisominaisuutta rajallisen tilan vuoksi. Parin yrityksen jälkeen olen onnistunut kuitenkin organisoimaan makuuhuoneen treenitilaksi muuttamisen niin, että tilaa pyörimiseen onkin riittämiin. Alla olevalla videolla on ensimmäinen spinnitreenini. Tätä sarjaa oli ihana tehdä, vaikka jotkin epäkohdat pistävätkin omaan silmääni - esimerkiksi jalkojen tulisi olla paikoin suorempina ja hartian alempana. Videota ottaessa olin kuitenkin jo treenieni loppupuolella niin rikki, etten olisi jaksanut yrittää enää puhtaampaa versiota.

Mitkä sitten ovat pyörivän tangon suurimmat haasteet verrattuna staattiseen? Aloittelijan näkökulmasta yksi merkittävämpiä haasteita on vauhdin säätely. Tangon pyörimisvauhti kun ei ole mitenkään vakio, vaan kaikki tangolla tekemäsi liikkeet hidastavat tai nopeuttavat pyörintää. Asennon vaihto aiheuttaa helposti sen, että tanko alkaakin pyöriä hirvittävän lujaa. Myös yllä olevaa sarjaa tehdessäni tämä oli suurin haaste. Jouduin yrittämään useamman kerran, jotta sain koko sarjan tehtyä kohtuullisilla vauhdeilla niin, ettei tanko missään vaiheessa pysähtynyt tai vauhti kiihtynyt liian kovaksi.

Toinen haaste on liikkeiden raskaus. Loppupuolella joudunkin videolla pyristelemään päästäkseni kaksoseen, joka staattisella tangolla tätä nykyä on itselleni jo hyvinkin kevyt liike. Myös otteen tangosta täytyy olla selvästi lujempi ja pitävämpi kuin staattisella tangolla. Jos kädet vähänkin hikoavat, jää pyöriminen haaveeksi.

Kolmas haaste on, no - pyöriminen. Tässä iässä kun pää ei kestä enää ihan mitä hyvänsä, niin kuin se vielä pienenä kesti. Aamutreenieni mittaan jouduin pariinkin otteeseen ottamaan tangosta tukea ja hengittelemään syvään. Ilmeisesti kuitenkin tämäkin on tottumuskysymys, ja pyörintään pitäisi tottua, kun sitä vain riittävästi tekee.


Eli treeniä treeniä vaan!

Tanssiparini tanko

Pari postausta sitten huokailin sitä, kuinka kovasti haluaisin ikioman tangon, jolla voisin harjoitella. Treenaaminen ei katsoisi sitä, onko tanssikoululla tunteja ja miten työvuoroni sopivat niiden kanssa yhteen, vaan voisin harjoitella milloin ikinä itselleni sopii. Poikaystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, ettei asuntoomme mahdu tankoa - mikä sinänsä, no, on aivan totta.

Mutta kas vain, täällähän se tanko nyt on! Poikaystäväni heltyi vihdoin ruikutukseni edessä, kun lupasin ja vannoin, että tanko on pystyssä vain treenieni ajan, ja menee sen jälkeen aina säilöön parvekkeelle. Nyt makuhuoneemme on siis myös treenitilani. Totesimme, että olohuoneessa on sen verran paljon kulmia, että järkevintä on, että nostan makuuhuoneessa sängyn harjoittelun ajaksi seinää vasten pystyyn ja treenaan siellä. Mikään tilaihme ei makuuhuoneemmekaan ole, joten pyörähdyksiä en paljon pysty harjoittelemaan, mutta ainakin invertit ja pidot ovat hyvin treenattavissa pienemmässäkin tilassa.

Pallo

Martini

Tangon jatkuva siirtely saattaa kuulostaa vaivalloiselta, mutta on itseasiassa yllättävän helppoa. Päädyin hankkimaan X-pole Xpert 45mm kromitangon, jonka kiinnittäminen ja pois siirtäminen sujuu jo muutaman kokeilun jälkeen muutamassa minuutissa. Tankoa hankkiessani olin kahden vaiheilla Fitpolen ja X-polen välillä. X-pole voitti, kun löysin tankotanssifoorumilta myynnissä olevan käytetyn tangon. Olin jo muutenkin tosin kallistumassa X-polen suuntaan, sillä tanssikoulullamme on Fitpolen tangot, ja ajattelin, että useammanlaisen tangon hallinta tuskin on pahasta. Hankkimani tangon saa sekä staattiseksi (pysyy paikallaan) että pyöriväksi. Etukäteen jännitti vähän se, että tanko on kromia, sillä olin etukäteen lukenut, että sillä voi olla paljon vaikeampi saada pitoa. Itselläni pidon saaminen ei ole kuitenkaan yleensä ollut juurikaan ongelma, joten luotin siihen, ettei se muodostuisi tämänkään tangon kanssa ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Nyt olen ehtinyt kokeilla tankoa pari kertaa, ja olen todennut sen vaativan hyvät lämmittelyt. Kun tanko on lämmin, en kuitenkaan ole huomannut, että minun olisi sen vaikeampaa saada hyvä pito kuin tanssikoulun tangoilla. Tähän saakka olenkin ollut erittäin tyytyväinen uuteen ihanaan tankooni!

Allegra

Ohessa olevat kuvat ovat ensimmäisistä treeneistäni omalla tangolla. Palloa ja martinia olen tehnyt vain kerran ennen tätä, mutta yleensä polvipidot luonnistuvat itseltäni hyvinkin helposti, ja näin kävi myös näiden liikkeiden kohdalla. Pallosta on myös helpompi versio, jossa tanko on jalkojen välissä, eikä vain polvitaipeessa. Allegran teen kuvassa ensimmäistä kertaa. Kaukana täydellisestähän tuo on, mutta laitettakoon ainakin osittain sen piikkiin, että jouduin samaan aikaan säheltämään kaukolaukaisijan kanssa saadakseni liikkeestä kuvan :D

Aloittaessani blogini kuvittelin, että pelkän tankoilublogin pitäminen olisi mahdotonta. Kuvamateriaalia olisi nimittäin ollut realistista saada ehkä kerran tai kahdesti kuukaudessa omalla treeniajalla tanssikoululla. Oma tanko mahdollistaa kuitenkin sen, että blogini tulee olemaan yhä enenevissä määrin tankotanssiblogi! Se jos mikä ilahduttaa mua, koska ei ole aihetta, joka inspiroisi mua tällä hetkellä enemmän kuin tankoilu! :)


Edit. Huomasin jälkeenpäin että tässä mun allegra on väärin, alakäden pitäisi oikeasti mennä tangon takaa :D