sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Vuosi tankotanssien


Nyt on vierähtänyt jo reipas vuosi siitä, kun aloitin tankotanssimisen. Miettiessäni nyt viime keväistä alkuinnostustani, voin hyvillä mielin todeta, että suhteeni tankoiluun ei ole juurikaan muuttunut. Olen lajista yhtä innostunut kuin alkuhurmassani, enkä usko, että asia tulee lähivuosina muuttumaan. Viime aikoina on kuitenkin tullut myös huomattua, että toisinaan tankotanssiminenkin voi tuntua pakkopullalta, ja joskus on vain pakotettava itsensä treenamaan.

Alkukevät on ollut itselleni poikkeuksellisen haastavaa aikaa; olemme juuri muuttaneet ja aloitin tammikuussa psykologin loppuharjoitteluni. Harjoittelupaikassani on kuitenkin sisäilmaongelma, jonka vuoksi oloni on ollut kurja sekä töissä että kotona, ja nyt joudunkin hätäisesti etsimään itselleni uuden harjoittelupaikan loppukevääksi (ja sen myötä ehkä vielä muuttamaankin uudestaan). Viimeiset kuukaudet ovat olleet siis itselleni poikkeuksellisen stressaavia, ja valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä olisi vaikuttanut myös treenijaksamiseeni.


Jatkettu perhonen (ja mun rakas pikku tankohuone meidän uudessa kämpässä!)

Nyt asiat ovat kuitenkin järjestymään päin, ja olen huomannut, että jo se on lisännyt energiaani ja intoani mennä tankotunneille.










Keskittymisilme parhaimmillaan :D
Eskimotankoilua

Missä siis koen meneväni nyt vuoden jälkeen? Sanoisin, että paljon pidemmällä kuin olisin uskaltanut toivoa. Voimani ovat kasvaneet syksyn ja talven aikana todella paljon. Venyvyydestä en valitettavasti voi sanoa samaa. Sen sijaan, että olisin talven aikana edistynyt, olen ottanut huomattavaa takapakkia. Onnistuin marraskuussa venytellessäni loukkaamaan reisilihakseni, enkä sen jälkeen ole saanut venyteltyä kunnolla, koska lihas tahtoo vihoitella vieläkin, jos yritän venyttää sitä.

Muistan vielä, kuinka kesällä ajattelin olevani ihan "super badass", kun jonain kauniina päivänä saan ayeshan tehtyä. Nyt jaksan pitää asentoa puoli minuuttia, mutta ei, en koe olevani erityisen badass (korkeintaan keskiverto badass :D). Opitut liikkeet tuottavat totta kai suurta riemua, mutta samalla tavoitteet hyppäävät aina korkeammalle. Kun katselee liikaa instagram -videoita, joilla tankotytöt vetävät huikeita temppuja, tulee helposti ajatus, että "enhän mä oikeastaan vielä paljon mitään osaa". Pyrin kuitenkin muistuttamaan itseäni siitä, että suhteessa siihen missä olin vuosi sitten, niin kyllähän mä nyt osaan vaikka ja mitä.


Ayesha

Nykyään käyn siis Pole Basen tunneilla (Pole Academy muutti vuoden vaihteessa nimensä). Olen joulun jälkeen käynyt 3 tason tunneilla, ja ensi viikosta lähtien olisi tarkoitus mennä  myös 4 tason tunneille (joka on siis viimeinen taso). Saa nähdä, miten töminällä sieltä tangolta tullaan alas..:D

Joulun jälkeen olen käynyt lisäksi vertikaalikankaan tunneilla, ja pitänyt niistä todella paljon. Olenkin nyt ajatellut laajentaa ilma-akrobatia repertuaariani tangolta myös kankaalle. Kankaan kanssa työskennellessä olen iloinnut siitä, että eteneminen on ollut paljon nopeampaa kuin tangolla aikanaan - koska kankailla käytetään hyvin samoja lihaksia, olen päässyt hyppäämään suoraan edistyneiden tunneille.

Päätin olla liittämättä tähän postaukseen nyt videoita, mutta jos joku haluaa nähdä enemmän tankopuuhiani käytännössä, niin kannattaa kurkata instagram -tililleni (amazing_anneli) :)