tiistai 31. toukokuuta 2016

Rennon tyylikäs outfit


Hengailin tässä yksi päivä kotona rennosti revityissä farkuissa ja valkoisessa topissa, kun saimme kutsun sukulaistytön eskarin päättäjäisiin, jotka olivat vielä samana päivänä. Lähteä piti lähes samantien. Aikaa vaateasian miettimiseen ei siis pahemmin ollut, ja päädyin heittämään päälle vain neuleen ja korkeakorkoiset sandaalit.

Itse tykkäsin kokonaisuudesta, se syntyi helposti ja oli tilaisuuteen sopivan asiallinen.













Mun mielestä melkein asusta kuin asusta saa heti siistimmän ja viimeistellymmän näköisen yhdistämällä siihen korkokengät ja neuleen, tai mahdollisesti neuleen sijaan jonkin siistin takin. Tästä neuleesta onkin tullut ehdottomasti yksi mun luottovaatteista!






Toppi - H&M
Neule - H&M
Farkut - Cubus
Korkkarit - kirpparilöytö


Mitä mieltä olette asusta? :)

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kesäisiä parvekeideoita


Parin viimeisen viikon kuluessa olen laittanut parvekkeitamme valmiiksi kesää varten. Meidän asunto on siitä ihana, että kyseessä on läpiasunto, ja meillä onkin sekä lasitettu etu- että takaparveke. Tähän saakka takaparveke on toimittanut tosin lähinnä varaston virkaa, mutta täksi kesäksi saimme myös sen laitettua kuntoon. On kyllä aivan ihanaa, kun aamulla aurinko paistaa takaparvekkeelle, ja siellä saa juoda aamukahvit :). Myöhemmin päivällä aurinko helottaakin sitten suoraan etuparvekkeelle.




Viime kesänä yritimme ylläpitää etuparvekkeellamme pikku puutarhaa, mutta parveke on niin armottoman kuuma, etteivät kasvit oikein kestäneet. Tänä vuonna puutarha saikin sitten muuttaa takaparvekkeelle.

Tällä kertaa istuttelin meille mm. metsämansikoita ja porkkanoita :) En siis tosiaankaan ole mikään viherpeukalo, eikä mulla oikeastaan ole aavistustakaan, onko porkkanoita mahdollista edes kasvattaa parvekkeella - mutta kyllä ne ainakin ovat itäneet.




Täytyy sanoa, että kivoja sisustusjuttuja voi löytää kyllä hyvinkin yllättävistä paikoista. Meidän kukkalaatikot ja nimilaput on löydetty Hintakaaresta. Kukkaruukut eivät tosiaan ole aivan perinteisimmästä päästä, vaan rakastuttiin tällaisiin ihaniin värikkäisiin laatikoihin, jotka sitten ostettiin toimittamaan kukkaruukkujen virkaa.

Melkein-appiukon kommentti kaupassa näitä katsellessamme oli ikimuistoinen: "Siis myykö ne käytettyjä laatikoita? Noihan on ihan kuluneita? Ette kai te ihan kuluneita laatikoita oo ostamassa?"

Oltiin me.






Musta on ihanaa täyttää parvekkeet kaikella kesäisen värikkäällä. Kukkasäleikkö ja parvekekalusto maalattiinkin keltaisiksi. Tykkään ihan hirveästi, kun parveke näyttää nyt niin iloiselta.






Ehkä meidän laatikot sitten näyttää käytetyiltä, mutta henkilökohtaisesti mun täytyy sanoa rakastavani niitä :). Nyt täytyy vain toivoa, että meidän kasvimaa kukoistaa vähän paremmin kuin viime vuonna!

Saa nähdä, ehkä me saadaan vielä porkkanoitakin!




Iloista kukkasten istuttelua ja puutarhan laittoa kaikille muillekin!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Tampere through my eyes


Mä voin lainkaan liioittelematta sanoa, että rakastan asuinkaupunkiani. Tampere tuntuu kodilta, vaikka muutinkin tänne vasta psykologian opinnot aloittaessani. Täällä on niin kaunista ja kaikkea on sopivasti - riittävästi, eikä yhtään liikaa.

Toivon, että näiden kuvien kautta tekin voitte nähdä, miksi Tampere on mulle niin kovin rakas.






















Selfie Annelin tyyliin



































P.S. Valokuvaaminen on mun henkireikä, joten kuvapainotteisia postauksia voi odottaa tulevan paljon myös tulevaisuudessa.

torstai 26. toukokuuta 2016

Mikä tankotanssissa viehättää?


Tänään lienee hyvä hetki kertoa teille, miksi mä oikein tankotanssin, koska taidan itsekin kaivata muistutusta asiasta. Onnistuin nimittäin eilen jotenkin mystisesti loukkaamaan tunnilla häntäluuni, ja nyt pelkkä istuminenkin sattuu. Auts.

Kokeilin tankoilua ensimmäisen kerran loppusyksystä, kun Unipolisport järjesti viiden kerran tankotanssin lyhytkurssin. Muutama kaverini aikoi ilmoittautua, ja tuumasin, että miksipä en sitten mäkin. Poikaystäväni kommentoi jo tässä vaiheessa, että siitä sitten vain jatkotasolle sen jälkeen. Mua nauratti; jostain syystä en uskonut, että tankoilu olisi yhtään mun juttuni. Kömpelö, korkeanpaikankammoinen ja kaikenlaista akrobatiaa ja pääalaspäin touhuilua vierastava kun olen, olin täysin varma, että viisi kertaa riittäisi enemmän kuin hyvin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen mä olisin halunnut mennä heti seuraavana päivänä uudestaan, vaikka joka paikkaa kolotti ja jalat olivat ihan mustelmilla. Ja niinhän siinä kävi, että tammikuussa hankin kausikortin ja aloin oikeasti tanssia. Treenaan StudioMovella, josta löytyvät tasoina Start, Pole 1, Pole 1-2, Pole 2, Pole 2-3, Pole 3 ja Pole 3-4. Lähiaikoina olen käynyt lähinnä 1-2 ja 2 tason tunneilla.



tankotanssi



Tiedättekö sen tunteen, kun on joka kerta riemuissaan lähtiessään urheilemaan? En mäkään tiennyt. En tiennyt, että se olisi edes mahdollista. Että joku urheilu voisi oikeasti olla niin kivaa, että tunnin päätyttyä sä odotat jo seuraavaa tuntia. Kyllä mulle on entuudestaan ihan tuttua liikunnan ilo. Mä nautin juoksemisesta ja sen jälkeisestä olosta. Mutta aika harvoin olen, että "jee, mä pääsen juoksemaan", ja oikein odotan sitä (paitsi silloin kun olen ollut viikon kipeänä ja alan jo hyppiä seinille). Mutta vaikka olisin ihan rikki ja polvitaipeet olisivat mustat mustelmista, niin silti olen aina yhtä innoissani tankotunneille mennessäni.

Mikä tekee tankotanssista sitten erilaista? Mä uskon, että iso tekijä on se jatkuva itsensä ylittäminen. En väitä olevani tankoilussa mitenkään hyvä, enkä vielä olekaan. Mutta pystyn jo reilun neljän kuukauden treenamisen jälkeen asioihin, joihin en ikinä olisi uskonut pystyväni. Tankoilu pakottaa mut jatkuvasti epämukavuusalueelleni - ei ole hienompaa fiilistä kuin se, että uskaltaa, vaikka pelottaa, ja pystyykin, vaikka ei usko pystyvänsä :)



tankotanssi

tankotanssi

tankotanssi



Myös kehityksen konkreettisuus on aika huimaa. Juostessa voi iloita, että nyt jaksoin juosta tämän matkan näin paljon kovempaa kuin ennen. Mutta tankoillessa sä äkkiä huomaatkin tekeväsi liikkeen, jota olet kuukausi aikaisemmin silmät pyöreinä katsonut jonkun edistyneemmän tekevän (hekotellen mielessäsi, että ehkä mäkin sitten parin vuoden päästä).

Samalla tankoilu tuntuu vähän kuin leikkimiseltä. Samanlaiselta puuhailulta kun pienenä, kun yritettiin seistä käsillä ja kieppua rekkitangolla. Rekkitanko tuntui musta pienenä kuitenkin enemmän vaaravyöhykkeeltä kuin leikkipaikalta. Sitä suurempaa iloa saan  puuhailuistani nyt - uskon, että pikku-anneli olis super ylpeä, jos näkisi, mitä iso-anneli uskaltaa tangolla tehdä :)



tankotanssi

tankotanssi



Kuvissa näkyvät liikkeinä vesimies, kaksonen ja skorpioni, jotka ovat aikalailla ensimmäisiä inverttejä (pääalaspäin temppuja), jotka tunneilla opetellaan. Kuvat on räpsäisty jo jokin aika sitten - uudempia kuvia otan, kunhan vaikeammat liikkeet ovat niin varmoja, että jaksan pysyä niissä kunnolla ja tehdä ne useampaan kertaan kuvia varten. Sen verran nössö olen edelleen, että en irrota käsiäni ennen kuin olen 100%:sen varma pidostani, ja uudet liikkeet teen aina varovasti tunnustellen. Välillä hirvittää, kun jotkut rämäpäät tulevat töminällä tangolta alas. Niin rakas harrastus ei tankotanssikaan ole, että olisin valmis murtamaan niskani sen edestä.

Jos tankoilu kiinnostaa teitä, niin suosittelen kurkkaamaan myös MonkeyTimezh! -blogiin, jota itse olen tykännyt seurailla :) Suomalaisia tankoilublogeja on valitettavan vähän, ja se olikin yksi bloggaamismotivaatiotani lisännyt tekijä.



tankotanssi



Oletteko te kokeilleet tankoilua? Mitä olette pitäneet?